Nokian pomoista

Nokian ilmoitus uudesta johtajasta Stephen Elopista ja O-P Kallasvuon siirtämisestä syrjään on saanut aikaan todellisen uutismylläkän. Yleensä yritysten tekemisistä konkurssit, YT-neuvottelut ja irtisanomiset pääsevät pääuutisten ykkösaiheeksi.  

Nokian johtajanvaihto oli kuitenkin koko perjantain pääuutinen ja molempien viikonlopun iltapäivälehtien lööpeissä komeilivat Kallasvuon potkut – ”ystävän kova päätös”.  

Toisen iltapäivä-aviisin kannesta sai dramaattisen mielikuvan, että Jorma Ollila olisi potkinut 25 vuotta elämästään Nokialle uhranneen kaverinsa ulos. Tämä puolestaan jätti hyvästit toteamalla, että Nokia on ollut elämäni yhtiö ja pakenemalla sen jälkeen kohua golf-kentän rauhaan samalla kun uusi huimapäinen lätkäfani Elop otti näyttämön.

Tarinassa on tietenkin monta kiinnostavaa ja dramaattista osa-aluetta: Suomi menetti johtajuuden ulkomaille. ”Siirtyykö nyt koko yritys ja pääkonttori pois Suomesta?” ja ”jääkö Suomi pian ilman Nokian verotuloja?”, Kallsvuo sai potkut ”Kaverit hylkäsivät kaikkensa firmalle antaneen symppiksen miehen”, jätti-iso eroraha ”miten joku voi ansaita noin paljon pelkästään jättämällä työpaikan jonka arvo on hänen aikanaan laskenut kuin lehmän häntä”. 

Uutisointi on mielenkiintoista ja se jatkuu varmuudella intensiivisenä pitkin syksyä. Media noukkii tietenkin sellaiset palaset päivän uutisvirrasta jotka saavat aikaan liikennettä kioskin kassalla ja myyvät lehteä – dramaattiset uutiset myyvät aina paremmin kuin kuivan asialliset.  

Oletettavasti viikonlopun iltapäivälehdet myyvät surullisilla ja katse alaspäin kääntyneillä Kallasvuon kasvoilla ihan mukavasti. Ostin itsekin lehden, myönnän!  

Kateus myy myös hienosti – melkein viiden miljoonan eroraha ison palkan lisäksi on asia joka menee meikäläisiltä tavallista palkannauttijoilta täydellisesti yli hilseen – miten joku voi saada tuollaisia summia pankkitilille; jo kuukausipalkka  on kymmeniä kertoja tavallista toimihenkilöpalkkaa suurempi? Palkka on korvaus siitä työpanoksesta jonka ihminen kuukausittain antaa työnantajan käyttöön – yhden ihmisen arvo, panos työnantajalle on siis firman yläkerroksissa jopa 100 kertaa suurempi kuin muiden, niin ikään pitkää päivää työnantajansa leivissä työtä tekevän perustyöntekijöiden. Kun koko firman henkilökunta koostuu lähinnä samantyyppisen korkeakoulututkinnon suorittaneista työntekijöistä, ei voi sanoa, että koulutus olisi erottava tekijä. Vastuu ison laivan luotsaamisesta yhdessä muun johtajakaartin kanssa on se lopullinen selitys yleensä sille, miksi toiset saavat miljoonia euroja kun toisille riittää jokunen kymppitonni vuositasolla. 

Vasta valittu Nokian johtaja on tottunut vielä huomattavasti parempaan palkkaan kuin edeltäjänsä – nyt emme (onneksemme) saa tietää hänen palkkaansa. Sen sijaan saamme varmuudella jo piakkoin seurata minkälaisia uudistuksia organisaatioon ja johtoryhmään hän tekee – ja saanemme toivon mukaan myös nähdä uusia älypuhelimia jotka saavat kurssin ohella yrityksen myynnin ja markkinaosuuden ponkaisemaan uuteen nousuun.  

Eihän Kallasvuon siirto voinut ihan oikeasti tulla kenellekään asioita seuraavalle yllätyksenä. Aika kovaa tykitystä tuli kesällä edellisen kvartaalituloksen julkistamisen yhteydessä häntä kohtaan niin Wall Street Journalin kuin muiden sekä ulkomaisten että kotimaisten lehtien sivuilla. Silloin ajatteli moni, että jollei aikaisemmin ole johtajanvaihdos firmassa ollut mielessä niin nyt ainakin – ei mikään pörssiyhtiö voi moista kritiikkiä sallia pidemmän päälle. Uutinen uudesta johtajasta tulikin ennen seuraavaa tulosjulkistusta – johon ei uusi johtaja tietenkään mitenkään ehdi vaikuttaa. Pian nähdään, kuinka lehdistö sen asian uutisoi kun Elop esittelee tuloksen lokakuussa.  

Tällaisia mietin kun katson syysateen leppoisaa suhinaa ikkunan takana jo kellastuneiden puiden ja penasiden lehdille. Kävisinkö ostamassa pullon punaviiniä illaksi? Ottaakohan Kallasvuo viiniä, nyt kun tämä stressaava odotus on vihdoin ohi ja iso uutinen julkistettu ja kerrottu koko maailmalle?